Osteopaattina hoidan alaselkäkipuisia asiakkaita lähes päivittäin tai vähintäänkin viikottain. Se on yksi suurimmista osteopaattiseen hoitoon hakeutumisen syistä. Alaselkäkipu aiheuttaa myös suuren määrän sairauspoissaoloista sekä työkyvyttömyyseläkkeistä ja melkein jokainen aikuinen on jossain elämänsä vaiheessa kokenut selkäkipua.
Osa alaselkäkivuista on hyvin paikallista, osa aiheuttaa säteilyä esim. pakaroiden tai reisien alueelle, osa taas iskiashermo-oireita (usein polttavaa tai sähköiskumaista kipua) koko alaraajaan. Suurin osa selkäkivuista paranee ajan kanssa itsestään, mutta osteopaattinen hoito voi kokemukseni mukaan nopeuttaa tätä prosessia huomattavasti.
Hyvälaatuinen selkäkipu (eli kipu jonka taustalla ei ole kasvain, bakteeritulehdus tai nikamamurtuma) johtuu useimmiten jonkin selän kudoksen esim. lihaksen, nivelsiteiden, hermon tai välilevyn ärtymisestä. Tarkkaa syytä on usein hyvin vaikea tietää, kuvantamisellakin saadaan yleensä poissuljettua lähinnä pahanlaatuiset selkäkivut tai todettua isommat muutokset nikamissa tai välilevyissä. Vielä enemmän työtä vaatii sen selvittäminen, mistä alaselän kudosten rasittuminen oikeastaan johtuu: onko varsinainen syy lantion alueella, nilkassa tai mahdollisesti kallonpohjassa?
Eli vaikka alaselkäkipu on hyvin tavallinen vaiva, on se osteopaatillekin aina uusi ja mielenkiintoinen, koska jokaisen alaselkäkivun syyt ovat erilaisia ja niiden taustalla vaikuttavat tekijät vieläkin moninaisempia. Hyvin usein taustalla on paljon staattista paikallaan istumista tai vastaavasti jokin fyysisesti rankka työ tai harrastus. Toisaalta myös psykofyysiset tekijät ja esim. työpaikkatyytymättömyys ovat tutkimusten mukaan hyvin usein suorassa yhteydessä alaselkäkipuihin.
Pitkittynyt tai usein toistuva alaselkäkipu liittyy hyvin usein myös kivun sentralisoitumiseen, eli siihen, ettei kivun syynä enää välttämättä olekaan mikään tietyn kudoksen ärtyminen, vaan pikemminkin keskushermoston herkistyminen. Tämä tarkoittaa sitä, että kehon hälytysjärjestelmä on jostain syystä (esim. pitkittyneestä kivusta ja/tai fyysisestä tai psyykkisestä kuormituksesta johtuen) herkistynyt niin, että pienikin impulssi voi aikaansaada kivun. Tämä impulssi voi olla jokin ihan tavallinen liike, kosketus, kylmä, lämpö tai vaikkapa negatiivinen ajatus.
Osteopaattisesta näkökulmasta huomioni kiinnittyy alaselkäkipuasiakkaan kanssa hyvin usein lantion alueeseen ja esim. ristiluun, suoliluiden tai lantionpohjan epätasapainoon. Hyvin tavallista on myös lonkankoukistajien, erityisesti psoas-lihasten jännittyneisyys tai toisaalta takareisien heikkous. Hellävaraisella lantion, alaselän ja lonkankoukistajien osteopaattisella tasapainottamisella saadaan varsinkin akuuttiin alaselkäkipuun usein todella paljon helpotusta.
Lisäksi nilkkojen ja säärien linjaukset ja jännittyneisyydet sekä niiden taustalla vaikuttavat mahdolliset onnettomuudet kiinnostavat minua osteopaattina. Esimerkiksi ihan tavallisesta nilkan nyrjähdyksestä aiheutunut nilkan ja säären alueen epätasapaino voi pitkällä tähtäimellä vaikuttaa myös lonkan ja tätä kautta koko lantion alueen toimintaan. Hoidollisesti lähestynkin alaselkäkipua usein aluksi alaraajojen ja lantion kautta ja vasta sen jälkeen lannerangan aluetta hoitaen.
Myös yläselän alue on tärkeä, koska usein vähemmän liikkuva rintakehä ja rintaranka luo paineita saada kaikki tarvittava liike aikaan lannerangasta. Näin ollen rintarangan alueen liikkuvuutta helpottamalla voidaan vähentää alaselän alueelle kohdistuvaa painetta ja tätä kautta kipuja. Tämän liikkuvuuden ylläpitämiseksi ohjaan asiakkaalle usein myös muutamia yksinkertaisia omahoidollisia liikkeitä. Toiminnallisesti ajatellen selkäkipu voi liittyä myös esimerkiksi syvien vatsalihasten tai pienten syvien selkälihasten heikkouteen, ja näiden harjoittaminen voikin joskus olla välttämätöntä pitkäaikaisten hyvien tulosten saavuttamiseksi.
Alaselkäkipuisen hoidossa myös kaularangan yläosa ja kallonpohja ovat merkittäviä alueita, koska sinne kiinnittyy selkäydintä ja jokaista sieltä ulostulevaa hermotuppea ympäröivä kovakalvo, dura mater. Jos duran alueella on paljon jännittyneisyyttä esim. vanhasta whiplash-vammasta tai pään eteenpäin työntyneestä asennosta johtuen, voi se aiheuttaa kiristystä koko selkärangan alueella ja vaikuttaa esim. alaselän alueelta ulostulevien hermojen, kuten iskiashermon toimintaan. Kallonpohjan ja muiden duran kiinnitysalueiden, kuten häntäluun, tasapainottamisessa osteopaattinen hoito on usein erittäin tehokasta.
Rauhallisesti ja hellävaraisesti toteutettuina kaikki edellä mainitut hoitotoimenpiteet tukevat myös kehon autonomisen hermoston tasapainottamista sekä keskushermoston rauhoittamista. Tällaisella kokonaisvaltaisella, kehon tasapainon palauttamiseen keskittyvällä osteopaattisella hoidolla voidaan usein vähitellen vaikuttaa myös kivun sentralisoitumisen mekanismeihin. Tavoitteenani onkin aina rauhoittaa asiakkaan koko kehoa ja saada se ymmärtämään, ettei sen enää tarvitse ylläpitää jatkuvaa hälytystilaa. Samalla koen tärkeäksi tukea asiakkaan uskoa omaan paranemiseen sekä kitkeä pois haitallisia ajatusmalleja, kuten ”minun selkäni nyt vain on tällainen kiero ja heikko, ja kivut johtuvat siitä”. Tutkitusti tällaisista haitallista ajatusmalleista poisoppiminen on usein isossa osassa alaselkäkipuisten kuntoutumista.
Joskus alaselkäkipu vaatii kuitenkin välitöntä lääkärin hoitoa. Tällaisia tilanteita ovat esim. selkäkivut joihin liittyy pidätysvaikeuksia, tai selkäkipu johon liittyy muun yleiskunnon heikentymistä. Myös traumaan liittyvä äkillinen alaselkäkipu tai alaselkäkipu, johon liittyy vatsakipua vaatii lääkärin arviota. Osteopaattina olen koulutettu tarvittaessa ohjaamaan asiakkaani eteenpäin lääkärin tutkimuksiin.