Stressi- ja ylikuormitustilat ovat nykymaailmassa useimmille tuttuja, ja niiden aiheuttamat haasteet ovat usein osa arkeamme, tunnistimme me sitten niitä tai emme. Huomaamme ehkä selkeimmät stressioireet kuten erilaiset jännitys- tai ylivireystilat sekä univaikeudet. Kuitenkin myös esim. päänsäryt, erilaiset vatsavaivat ja monet kiputilat tai immuniteetin haasteet juontavat usein juurensa stressistä. Itse jouduin noin 10 vuotta sitten freelance tanssijana ylikuntokierteeseen. Kuormitusta oli yksinkertaisesti liikaa, kun monenlaiset paineet kohdistuivat minuun sekä itse työn, että ennen kaikkea työn järjestäytymisen johdosta.
Tanssijan työn kuormittavuus
Freelance-tanssijan arki on hyvin vaihtelevaa, ja jatkuvaa siinä on lähinnä se, että töitä ja apurahoja pitää olla hakemassa koko ajan kaikista mahdollisista paikoista. Kuormittavuus syntyy siis paljolti siitä, ettei jatkuvuutta ole tai sitä on hankala järjestää - mikä lienee tuttu tilanne useimmille muillekin freelancereille sekä yrittäjille. Lisäksi tanssijan työn kuormittavuutta lisää se, että fyysistä kuntoa pitäisi koko ajan pitää yllä, mutta se voi olla haastavaa työn luonteen koko ajan muuttuessa: yhdessä hetkessä harjoituksia ja esityksiä voi olla todella paljon ja toisessa hetkessä taas ei ollenkaan. Lisäksi yhden produktion tekeminen voi vaatia täysin erilaisia fyysisiä ominaisuuksia ja täysin erilaista voimaa tai kestävyyttä kuin jonkin toisen. Sopivaa fyysistä kuntoa voi siis olla haastavaa pitää jatkuvasti yllä varsinkin produktioiden välissä.
Tanssijana olin käynyt osteopaatilla jo useita vuosia erilaisten kiputilojen kanssa, ja aina saanut niihin osteopaatiltani nopean avun. Kun sitten aloin kärsiä esimerkiksi toistuvista flunssista ja poskiontelontulehduksista sekä toisaalta lievistä rytmihäiriöistä, hakeuduin lääkärin lisäksi myös osteopaatilleni. Ja osteopatiasta koinkin loppujen lopuksi saavani myös parhaan avun: lääkäri pystyi kyllä toteamaan minulla jonkinasteisen ylikuntotilan, lievän raudan puutteen, sekä sen että sydämessäni ei näyttäisi olevan vikaa (eli sinällään hyvin arvokasta tietoa), mutta osteopaatti oli se, joka pystyi tarjoamaan minulle myös apua näiden oireiden kanssa. Osteopaatilla käydessäni tunsin aina jotenkin rentoutuvani, uudistuvani sekä voimistuvani.
Kohti osteopatian opintoja
Kokemukseni osteopaatilla käymisestä olivat siis kutkuttavan mielenkiintoisia! Miten voikin olla niin, että kun niveliäni liikutetaan ja ristiluutani sekä päätäni hoidetaan, niin kohta jaksan taas tehdä paremmin asioita, eikä ihan jokainen flunssa saa minua enää sängyn pohjalle? Lopulta tämä kaikki oli niin kiehtovaa, että päädyin itsekin opiskelemaan osteopatiaa Metropolia Ammattikorkeakouluun. Opiskellessani osteopatian historiaa, opin myös sen, ettei osteopatiaa ole alunperin kehitetty tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen hoitamiseksi (vaikka se siinä äärimmäisen tehokkaasti yleensä toimiikin), vaan se on nimenomaan syntynyt tarpeesta tukea kokonaisvaltaista terveyttä. Osteopatian isänä pidetty A.T. Still, yhdysvaltalainen lääkäri, kehitti osteopatian, koska hänelle ei sitä ennen lääkärinä ollut toimivia keinoja hoitaa omien lastensa virusperäisiä sairauksia. Osteopaatit ovatkin alusta alkaen hoitaneet kehoa kokonaisuutena huomioiden mahdollisimman monipuolisesti kehon eri elinjärjestelmiä ja niiden toimintaa: esimerkiksi tuki- ja liikuntaelimistön, hermoston, verenkierron, imunestekierron sekä hengityselimistön ja ruoansulatuselimistön.
No mitä me osteopaatit sitten voimme stressin hoitamiseksi ja ylikuormitustilojen katkaisemiseksi tehdä?
Mitään yhtä vastausta tähän ei ole olemassa, koska yksi osteopatian tärkeimpiä periaatteita on se, että osteopaatti hoitaa asiakastaan aina yksilöllisesti juuri tämän tarpeista, lähtökohdista ja löydöksistä käsin. Se miksi joku kuormittuu tietynlaisesta rasituksesta enemmän kuin joku toinen, on täysin yksilöllistä ja niinpä myös hoidon tulee olla sitä. Ehkä tärkeimpänä yleisenä linjana voisi sanoa, että osteopaatti pyrkii aina tukemaan asiakkaan koko elimistön tasapainoa, homeostaasia. Tavoitteena on, että asiakkaan keho jaksaisi tätä kautta paremmin pitää itse huolta itsestään ja palautuminen sekä parantuminen tulisi tätä kautta mahdolliseksi.
Lisäksi osteopaatti voi vaikuttaa autonomisen hermoston tasapainoon esimerkiksi parasympaattisen hermoston toimintaa tukemalla ja tärkeimpien parasympaattisten hermojen, kuten kiertäjähermo-vaguksen, kulkua vapauttamalla. Usein kehon tasapainottaminen liittyy myös pallean ja muiden pallean tapaisten sidekudosrakenteiden (lantionpohja, sibsonin faskia, tentorium cerebelli) vapauttamiseen. Pallealla onkin monia kehon kokonaistasapainoa ylläpitäviä tehtäviä: rintaontelon ja vatsaontelon paineen tasapainottaminen, valtimo-, laskimo- ja imunestekierron tärkeimpänä pumppuna toimiminen, sekä tietenkin toimivan keuhkohengityksen takaaminen. Eli jos pallea on esimerkiksi jännittämisen ja siihen yhdistettynä jonkin vanhan trauman johdosta jumissa, ei keho mitenkään voi toimia kovin optimaalisesti ennen kuin pallean alue saadaan vapautettua.
Osteopatialla ei tietenkään yksinään voida ratkaista kenenkään stressi- ja ylikuormitustilannetta, vaan myös taustalla oleviin syihin tulee pureutua ja pyrkiä muuttamaan arkea tasapainoisempaan suuntaan. Usein myös ravinto- ja liikuntatottumuksilla sekä ennen kaikkea rentoutumaan ja irtipäästämiseen opettelemisella on iso merkitys. Lisäksi luonnossa oleilu ja liikkuminen vähentää tutkitusti stressin negatiivisia vaikutuksia kehossa ja mielessä. Omasta kokemuksestani voin kuitenkin sanoa, että osteopatia ja osteopaatti voi olla valtavan tärkeä tuki tällä tiellä kohti parempaa terveyttä ja tasapainoisempaa oloa.